Välimatka

Päätin nyt avata täällä blogissa asian mun henkilökohtaisesta elämästä. 

Suomalainen mies muutti luokseni kesällä 2013 pääkaupunkiseudulta , missä hän oli siihen mennessä asunut yli kymmenen vuotta. Taaksensa hän jätti kolme lasta jotka olivat silloin 5-, 13-, ja 15-vuotiaat. Hän oli eronnut ja asunut omillaan kaksi vuotta. Tunsimme ja tiesimme toisemme entuudestaan. Olimme asuneet samassa kaupungissa, käyneet samaa koulua, ja työskennelleet samassa työpaikassa. Samassa työpaikassa missä minulla oli vakituinen paikka ja mistä sanoin itseni irti tullakseni Norjaan töihin.

Miehellä ja lasten äidillä oli ja on edelleen yhteishuoltajuus. Ensimmäinen puoli vuotta meni niin, että juurikaan mitään yhteydenpitoa lasten puolelta ei ollut. Mies sanoi exänsä olevan narsisti, ja jokainen joka ymmärtää sanan merkityksen tai jolla on kokemusta narsistisesta ihmisestä ymmärtää ongelman. En jaksa siitä tähän nyt alkaa kirjoittamaan. En halua sille ihmiselle huomiota. Tänä päivänä tämä ihminen on mennyt naimisiin ja hänellä on oma elämä, oma uusioperhe. Koko se perhe on kuitenkin muuttanut samalle paikkakunnalle pääkaupunkiseudulla missä  tämä täältä takaisin muuttanut mies elää ja asuu,  säästääkseen lasten matkakustannuksissa isänsä luokse! Näin mies selitti syytä muutolle, kun ihmettelin sitä...Kuulostaako ihmeelliseltä? Niin minustakin. Täällä Norjassa eläessä ja asuessa se perspektiivi noitten matkojenkin suhteen on jotenkin realistisempi, eikä jokaista penniä lasketa mitä menee kun ajetaan autolla esim. Kalajoelle asti. 1000km. 

Vanajavesi

Palataanpa kesäkuuhun 2013.

Kun mies oli muuttanut luokseni, hän tietenkin ikävöi lapsiaan, halusi tavata heitä, kommunikointi exän kanssa ei onnistunut. Hän oli huolissaan lastensa hyvinvoinnista. Sovittiin, että autan häntä löytämään sopivan asianajajan joka ottaa tämän asian hoitaakseen ja saa aikaan lasten ja lasten isän tapaamissopimuksen. Sanoista tekoihin, ja kaverini avustuksella, joka tiesi ja tunsi nämä pääkaupunkiseudun asianajajapiirit päädyimme Hippi Oy:n tarjontaan. Sieltä miehen asiaa alkoi hoitamaan tosi pätevä naisasianajaja. Ensimmäinen tapaaminen oli Oulussa. Siitä lähti asiat sujuvasti etenemään pikkuhiljaa ja kohta oli miehellä tapaamissopimus mustaa valkoisella edessään. Tapaamissopimusta noudatettiin jokaisella tapaamisella, kellonajoista lähtien.

Upeat värit (Hattula)

Lastentapaamiskulut tosin täältä käsin olivat isoja. Viikon majoitus, ruoat ja matkat maksoivat n. 10000NOK per kerta. Tapaamiset suoritettiin yleensä Suomessa, helpompi lapsille niin. Lapsilla ei ollut passeja, ja eivät koskaan olleet matkustaneet lentokoneessa, joten mies haki aina kiltisti lapset Helsingistä asti ajamalla. Lasten isä ei paljon laskeskellut paljonko rahaa menee matkantekoon, kun lähti täältä asti ajamaan Helsinkiin, se oli toissijainen juttu!  Lasten isä ajoi ajatelkaa täältä Helsinkiin hakemaan lapset kotiovelta, ja ajoi puoleenväliin Suomea esim. Kajaaniin ollakseen lasten kanssa viikon majapaikassa X. Kun lapset piti palauttaa, niin iskä ajeli taas Helsinkiin ja sieltä suorinta tietä 2000km tänne. Lasten äiti ei ikinä osallistunut pennilläkään matkakustannuksiin.  

Norjassa lapset olivat yhtenä kesänä viikon verran. Ainoaksi vierailuksi jäi. 

Lumme 

Tapaamispaikkoina oli ensimmäisinä kertoina miehen vanhempien kotitalo Kajaanissa, toisella kerralla minun serkkuni talo lähellä pääkaupunkiseutua, myöhemmin tapaamispaikkoina oli muutamat mökit Kalajoella. Tutuksi tuli myös Hattulassa Kriipin lomamökit, tosi siistit ja viihtyisät mökit. Sinne majoittui mielellään. Levilläkin ollaan majoituttu. Vuokatissa vietettiin miehen keskimmäisen pojan rippijuhlat miehen perheen kesken. Valmistin sinne kaiken kakuista korvapuusteihin.  Minäkin olin mukana monissa lastentapaamisissa, siitä tosin lasten äiti ei tykännyt, että minä olen mukana kun isä tapaa lapsiaan. No, se oli hänen ongelmansa! Kellään muulla ollut tällaista?

Rippijuhlakakut 

Rippijuhlatarjottavia

Miehellä oli sesonkiluontoinen työ täällä ja oli puoli vuotta töissä ja puoli vuotta lomautettuna. Se jo itsessään sanoo, että lastentapaamiset söivät kaikki rahat mitä hän tienasi, eikä aina riittänytkään. Tapaamisia oli liian harvoin miehen mielestä, jos kolme kuukautta oli pisin aika kun lapsia ei nähnyt. Skype, whatsapp ja puhelut toimivat, mutta loppuajasta nuorin lapsista soitti joka päivä, itki puhelimeen ikäväänsä, ja miehellä tuli siitä todella paha olo. Henkisesti raskasta.

Siinä oli miehellä jos jonkinmoista vääntämistä exän, ja lasten kanssa aina vähän väliä. Paljon ja monenlaista valitusta sun muuta. Silloin kai alkoi miehen päässä jo muhia ajatus takaisin Suomeen muutosta. Tänä päivänä kaksi vanhinta poikaa asuvat isänsä kanssa.

Liian monta asiaa, liian herkkä luonne, liian paljon periksiantamista, liian ikävä. Siinä syyt. 8.maaliskuuta 2017 mies otti ja muutti. Kansainvälisenä naistenpäivänä.  Edellisellä Suomen reissulla, jolloin lähtö oli 14. helmikuuta ( Valentine's day ), hän oli vienyt jo muuttokuorman autolla uuteen asuntoon pääkaupunkiseudulla. Nyt lähti viimeisen kerran ja lentämällä. Jäin ihmettelemään, ja kummastelemaan lähdön jälkeen että miksi hän valitsi neljän vuoden Norjassa olon jälkeen muuttaa Suomeen?

Neljä vuotta hän asui täällä kanssani.
Maaliskuussa ilmoitin, etten jaksa jatkaa etäsuhdetta. Ei siitä mitään tule kun toinen ei pidä yhteyttä, ei käy kylässä vaikka lupasi, eikä muista merkkipäivinä.
Ihminen ei joskus vain jaksa. Minulle riitti tämä leikkiminen, olen sellaiseen jo liian vanha! Haluan vain miehen joka on sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa, siitä on hyvä jatkaa tai aloittaa jotain...

Lomamökki Enontekiö

The End