8/31/2017

Hyvää yötä

Toivottavasti saan nukuttua tänä yönä paremmin kuin viime yönä. Edelleenkin on nuha. Meni viime yö yskiessä, tai paremminkin yskänpuuskissa jotka yllättäin yllättivät aina kesken unien! Tänä yönä nukun pää kunnolla korotettuna, niin eiköhän se auta. Hyvää yötä ja kauniita unia teille kaikille! 

8/30/2017

Videokuvaa MF Lurøy

Jatkan meriaiheisella teemalla ja kokeilen laittaa videokuvaa MF Lurøy lautan kannelta, sekä sisältä. Tämä siis se meidän varalautta, joka kulkee MF Hasvikin reittejä/vuoroja nyt sillä aikaa kun se on korjuuksilla. Toivottavasti nautitte näkemästänne.






Nämä videot otettu 18.elokuuta kl 21:15 kun pääsimme vihdoin lähtemään Hasvikin satamasta kohti mannerta ja Øksfjordia. Ulkona oli vielä valoisaa, vaan kun olimme perillä Øksjordissa puoli yhdentoista jälkeen illalla, oli jo melko pimeää. 


8/29/2017

Middag







Ruoka on Norjassa tärkeä elementti. Middag eli päivällinen on päivän kohokohta,  päivän tärkein ateria. Päivä ei ole onnistunut jos ruoaksi ei ole jotain hyvää ja kotitekoista! 

Minun tiistaipäivän päivällinen oli Toron "laksepanne med kremet sitron" eli  lohta sitruunakermassa noin karkeasti käännettynä. Kastikeainekset sekoitetaan vesikermaseokseen joka paistinpannulla kuumennetaan, sekaan laitetaan isohkot lohenpalaset - käytin itse Vesterålin pakastelohta. Norjalaisia makeita kirsikkatomaatteja sekä norjalaisia sokeriherneitä heitetään pilkottuna sekaan ja annetaan kypsyä siinä hiljalleen kiehuen. Tämä ihana "laksepanne" syödään keitettyjen perunoiden kanssa. Nekin muuten olivat norjalaisia! Suosin aina kun mahdollista, kotimaista. Norjassa kun asun niin norjalaiset raaka-aineet ovat minulle kotimaisia. 

Norjalaisia Hardangerin luumuja tuli tänään kaupalle ensimmäistä kertaa tälle syksylle. Näitä on odotettu. Makeita ja mehukkaita olivat.  Niin, ja jos ei jollekulle vielä ole selvä, niin minähän olen töissä Joker kaupassa, juuri siinä samassa kaupassa mistä kaikki nämä ihanat ruoat olen ostanut. Ollut jo 12 vuotta samassa duunissa. 

Kauppamme alakerrassa on myös suurkeittiö, jossa valmistetaan lähiruokaa. Kalatuotteisiin raaka-aineet saa ihan vieressä olevasta satamasta. Suurkeittiössä valmistetaan fiskekaker, eli kalapihvejä, kalapullia, kylmäsavustettua lohta, savustettua turskaa, turskankieliä pakasteena,ym. Lihatuotteista suosituimpia ovat karbonader, eli lihapihvit. Niitä saa naturellina, chilin kanssa, tai juustolla ja pekonilla maustettuna. Nämä kaikki täällä tehdyt tuotteet ovat hyvin kysyttyjä ympäri Finnmarkkia ja Tromssaa. Näitä tuotteita ajetaan parilla autolla sinne tänne viikon aikana. Kerran vuodessa ovat aina ruokamessuilla mukana Oslossa, ja siellä suosio on aivan päätähuimaava. Kaupungeissakin asuvat norjalaiset rakastavat kotiruokaa ja osaavat arvostaa lähiruokaa, joka on valmistettu tuoreista raaka-aineista. 

Tässäpä vielä lähikuva valmistamastani ruoasta - God appetit! 




Lauttaliikenne

  

ØKSFJORD - HASVIK  LAUTAT 



Lautat on meidän täällä saarella asuvien napanuora.

Kollektiivimatkustusta. Ilman niitä olemme eristyksissä muusta maailmasta.  Saimme nämä kaksi upouutta kaasulauttaa puolitoista vuotta sitten saarelle, ne on rakennettu Turkissa. Ne voittivat kilpailutuksen, koska ovat "luontoystävällisiä". Takuuvarma MF Åfjord lauttamme sensijaan lähti seilaamaan kauas pois Finnmarkista, kun uudet kaasulautat saapuivat satamaan.



Tässä syksyllä oli erikoinen tapaus, juuri ennen koulun alkua. Molemmat kaasulautat, MF Hasvik ja MF Bergsfjord saivat molemmat stopin.  Toisessa oli moottorivika, ja toisessa oli takapropelli rikki. Harvinaista, että yhtäaikaa rikkoutuvat molemmat lautat, eikö totta? Muistan, että se oli maanantai-iltapäivä kun lautta kulki viimeisen kerran ja sen jälkeen lauttoja ei kulkenut. Nämä lautat kun tavallisesti kulkevat molemmat yhtäaikaa, toinen Hasvikista, ja toinen Øksfjordista. Lauttalähtöjä on molemmista satamista neljästä viiteen per päivä.

Vara-lautta oli kaukana. Etelä-Norjasta asti lähti sellainen tänne seilaamaan, MF Lurøy. Se on täällä ennen seilanneen MF Åfjordin sisarlaiva, ja näihin merioloihin erittäin sopiva. Kaikki täällä ikävöivät MF Åfjordia, se seilasi säällä kuin säällä, eikä sitä pieni myrskykään lannistanut. Koko kyläyhteisö kaatuu kun kuljetus takkuilee. Saarellamme on kaksi kalanjalostustehdasta, joista päivittäin lähtee monta täyttä rekkaa viemään kalaa ympäri Eurooppaa. Kaikkiin kolmeen saaren kauppaan tulee tavaratoimituksia kaksi - kolme kertaa viikossa.Ihmisten pitää päästä liikkumaan saarelta pois myös omilla autoillaan, eikä vain kantosiipialuksella tai lentokoneella. Kaikki liike pysähtyy kun lautat eivät kulje!

Boreal sai aikaiseksi laittaa juurikin kantosiipialuksen Hasvik-Øksfjord välille, mutta sen kyytiin ei voi autoja ottaa. Onko mitään järkeä lähteä Øksfjordiin, kun sieltä ei jalan yhtään mihinkään pääse? Autonhan siihen tarvitsee, että esimerkiksi Altaan pääsee. Matka sinne kestää reilut puolitoista tuntia ajaen. Oli kyllä karmea viikko!

LAUTTAJONO. REKAN TAKAA ALKAA VARSINAINEN NELIKAISTAINEN PARKKI. AUTOJA KERRALLA LAUTTAAN MAHTUU  40 JA MATKUSTAJIA 106

Vihdoin ja viimein perjantaina sitten alkoi lauttaliikenne jotakuinkin toimia, kun MF Bergsfjord alkoi kulkemaan omilla aikatauluillaan taas normaalisti, vaan olipa lauttajonot pitkät! Sitä ei semmoinen ymmärrä kuka ei tätä kulttuuria ole koskaan nähnyt - Ne lauttajonot saatiin purettua vasta perjantai-iltana. Silloin saatiin kaikki saarelta poispääsyä odottavat kyytiin. Kerkesihän se MF Bergsfjord seilatakkin sitä väliä varmaan neljä kertaa sen päivän aikana, ihan yhteen kyytiin. Sitten illaksi saapui kaveriksi tämä MF Lurøy. Sillä minä ja poikanikin lähdettiin sitten Altaan. Se oli se viikonloppu kun poika muutti opiskelukämpäänsä. Onneksi ja juuri oikeaan aikaan kaikki asiat järjestyivät! Täällä sanotaan, että asioilla on tapana järjestyä, oli kyseessä sitten minkälainen kriisi tahansa. Norjalaiset ovat positiivisia ja kannustavia ihmisiä, joilta ei kanssaihmisten tsemppaaminen eikä omaan itseen uskominen ihan hevillä lopu. Kärsivällisyys on itselläkin kasvanut täällä asuessa ihan maksimiin. En osaa enään hötkyillä!


...en vaikka lautassa autot pakataan todellakin vieriviereen, kuten kuvasta näkyy. 

8/27/2017

Saksalaiset polttivat Sørøyankin 1944-1945


Kvithellhula Sørøya




KVITHELLHULA



Saksalaiset polttivat kaiken Finnmarkissa, samallalailla kuin Lapin sodassa Suomessa. Tälle saarellekin osasivat tulla. Lokakuussa 1944 tuli Sørøyalle evakoitumismääräys. Norjan hallitus oli radiossa nimittäin luvannut, että nämä evakkoon lähteneet tullaan pelastamaan englantilaisten laivoilla, niitä ei kuitenkaan jokaiseen luvattuun paikkaan tullut koskaan. Osa ihmisistä täältä toki lähti noilla tänne tulleilla aluksilla Englantiin. Osa asukkaista jäi asumaan luoliin. Luola-asukkaille tuli pitkä talvi. Tälle Kvithellhula luolalle asettui asumaan 35 ihmistä kolmen kuukauden ajaksi, keskellä talvea 1944-1945.
Tämä ei ole ainut sota-ajan evakkoluola, näitä on ympäri saaren rannikkoa.


KIVIKERROSTUMIA KVITHELLHULA

KVITHELLHULA LUOLA NÄKYY TÄSSÄ

Saksalaiset sotilaat eivät koskaan löytäneet näitä luolissa asuvia norjalaisia. Palataanpa vielä hetki taaksepäin. Nämä kun olivat saaneet evakoitumismääräyksen jo, ja silloin tiesivät että heillä on nyt aikaa etsiä piilopaikka. Niinpä he olivat päättäneet mennä laittamaan sen Kvithellhula luolan kuntoon jo etukäteen. He teurastivat karjaansa ja suolasivat lihaa, jotta se ei pilaantuisi ja sitä voisi syödä pitkään, ja jotta sitä olisi niin paljon että kaikille riittäisi. Heillä oli venekkin piilossa luolan lähellä, niin miehet pystyivät käymään kalassa. Jauhojakin heillä oli, pannukakkuja olivat luolassa paistaneet. Naiset olivat tuoneet pannuja ja kattiloita mukana. Alussa heillä oli ollut lehmäkin siellä mukana, ei luolassa vaan nurmella luolan toisella puolella. Lokakuussa 1944 ei vielä ollut lunta. Luolan asukkaat olivat käyneet luolan ulkopuolella kun oli pimeää. Kaamosaikana päivälläkin on aika pimeää. Nuotiota pitivät vain pimeän aikaan, jotteivät saksalaiset olisi nähneet savua.

Luolassa kaikki oli aina ollut märkää. Siellä oli haissut märät vaatteet ja villasukat. Talvimyrskyjä kun oli tulivat hyökyaallot myös luolan sisälle asti. Siksi lapset oli aina luolan takaosassa, rullalle käärittyjen patjojen takana myrskyn aikaan jotta aallot eivät veisi heitä mukanaan.



NÄKYMÄ MERELLE


Samoissa maisemissa kasvaa hillaa hyvin. Sieltä samoilta seuduilta nämä alla olevat kuvat.


LAKAN POIMINNASSA

TÄÄLLÄ KASVAA MAHTAVIA LAKKOJA

ULJAITA MAISEMIA

HYVÄÄ MARJAMAASTOA 

KORKEUSEROT HUOMATTAVAT

LAKKAA PUNAISENAAN

Kuvia kesä 2017

 Näin koleana loppukesän iltana on hyvä vetäytyä takaisin kuluneeseen kesään. Ensimmäisessä kuvassa on minun isäni ja tädin kullanmurrut. Mikä olisikaan kesä ilman nokkosperhosia 💜


Olen Kalajoelta kotoisin, ja siellä tunnetusti kasvaa paljon mäntyjä, niinkuin minunkin lapsuuskodin pihassa. Ne männyt on tosin sinne istutettu, silloin kun me lapset oltiin pieniä. Kuvassa taas yksi tädin kullanmuru.


Tässä kuvassa onkin jännä juttu. Männyn juurelta kasvaa pihlaja. Se on ihan kiinni männyssä. Pihalta löytyy myös valtava terijoensalava. Näitä oli tässä kotipihan tiellä rivissä monta aikoinaan, mutta vaari on ne siitä kaatanut pois. Ovat niin tuuheita, että peittävät näkyvyyden.

Syksyn ensimmäinen flunssa



Kyllä, niin se vaan tarttui minuunkin vaikka en ikinä ole sairas! Ennen viikonloppua tuntui kutinaa kurkussa ja sitten se olikin pian jo kipeenä, ei kyllä ollut häävi olo. Eikä ole vieläkään. 
Vaan näillä suomalaisilla hunajarohdoilla kun mennään niin toivottavasti tervehdyn pian! Nämä ihanat makuhunajat tarttui mukaan Alavieskan markkinoilta heinäkuussa. Onneksi niin... Ennemmin juon teetä ja hunajaa kuin että sumuttelen nenäsumutetta nenään ja juon pullollisen yskänlääkettä! Onneksi yskä ei ole kokoaikaista, vaan ärsykkeestä kimpoavaa ja sitä jotenkuten voi kontrolloida. Lämmin juoma auttaa, ja hunaja hoitaa. Teehen pistin vaniljahunajaa, ai että on hyvää! 



Pojan koulunaloitus




Viime viikonloppuna muutin ainoan lapseni, ja poikani Altaan. Hän aloitti siellä ammattikoulun, joka kestää neljä vuotta. 

Norjan koulutusjärjestelmä poikkeaa suomalaisesta siinä, että Norjassa toisen asteen koulutusta annetaan kahden vuoden ajan oppilaitoksessa ja kahden vuoden ajan työpaikalla. Toisen asteen oppilaitoksissa on sekä korkea-asteen koulutukseen  että ammattiin valmistavia opinto-ohjelmia. Korkea-asteen koulutukseen  valmentava koulutus on teoria painotteista ja antaa yleisen  korkeakoulukelpoisuuden. Tutkinnon suoritettuaan voi pyrkiä joko yliopistoon tai korkeakouluun. Ammatillinen koulutus johtaa ammattiin ja antaa ammattipätevyyden. Koulutuksesta voi saada todistukseksi kisällinkirjan (fagbrev tai svennebrev).
Jos valitsee ammatillisen koulutuksen, voi siis siirtyä työelämään 3-5 vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta. Vaikka norjalainen keskiasteen koulutus onkin kustannuksiltaan jonkin verran kalliimpaa kuin suomalainen, niin erot nuorisotyöttömyysprosentissa kertovat sen, että satsaus keskiasteen koulutukseen kannattaa. Suomessahan oppisopimusjärjestelmän kautta ammattiin kouluttautuva on jotakuinkin 30 vuotias työssä kävijä. 


Mutta ajatelkaapa sitä tosiasiaa, että täällä on laitettava lapset "omilleen" jo kun he ovat 16 vuotiaita kun asutaan ns. "distrikt Norge" alueella, eli näillä pienillä paikkakunnilla. No, poikahan on ollut valmis tähän itse jo kauan, pahinta tämä on äidille joka on muutaman kerran kyyneleet jo vuodattanut. Niin ennen muuttoa kuin muuton jälkeenkin. 





Ensimmäinen viikko on mennyt hyvin, olen joka aamu soittanut pojalle ja varmistanut että hän on noussut ylös että ehtii tunnille. Eniten olen ollut huolissani miten hän syö ja syökö terveellisesti ja säännöllisesti. No, tiliotteesta on kätevästi nähnyt, että kyllä grilliruokaa ja pizzaa on syöty...ihan melkein joka päivä! Minä olen kylläkin yrittänyt opettaa, että ruokaa voi tehdä itse, ja että siinä säästää. Kantapään kautta oppii, mutta oppiipahan kuitenkin! 




Tänä viikonloppuna hän on ollut käymässä kotona, ja se kotiintulokaan ei ole ihan ekstemporee juttu täällä pohjoisessa. Altasta nimittäin bussilla Øksfjordiin, ja sieltä sitten lautta Hasvikkiin. Kaikkinensa koko matkanteko kesti kuusi tuntia, vaikka kilometrejä Altaan on alle kaksisataa Øksfjordista. Niin, ja kerrottakoon että lauttamatka tosiaan kestää puolitoista tuntia tänne saarelle missä asumme. Den grønne pærla i nord - Sørøya




Kaikista haikeinta oli taas kuitenkin sanoa heipat kun tuli lähdön aika. Ruokaakin pakkasin mukaan, että on mistä syö ensiviikon aikana vaikka poika huomautti kyllä että voi sieltä Altasta sitten itse ostaa... No nyt on mamma kuitenkin pakannut puhtaat pyykit kassiin ja ruokaa. Siinä ne tärkeimmät.