Tässä kuvassa on Issen Aukko ja isoisäni Väinö Tammela lapsena. Kuva on otettu Mehtäkylän Tammelassa. Kuvan on ottanut isoisäni veli "Tuokko" Tuomas Tammela. Tuokko harrasti valokuvausta.
Isoisäni oli suurennuttanut tämän samaisen kuvan ja poistattanut siitä samalla itsensä. Ennenvanhaan taloissa on kulkenut "kuvansuurentajia" ja tällaiselle kiertävälle kuvansuurentajalle oli isoisäni sen kuvan antanut. Kuva on edelleen olemassa isälläni, alkuperäisissä raameissaan.
Isäni muistaa mm. oman isänsä kertoneen tarinoita Issen Aukosta ja olen koonnut niitä yhteen. Tässä kokoelma niistä.
Issen Aukko oli oikealta nimeltään Aukusti Kyrölä. Hän oli kotoisin jostain Rautio - Sievi akselilta mutta asuinpaikka hänellä kuitenkin oli Kalajoella. Tarina kertoo, että silloin kuin Aukusti oli ollut pienempi oli häneltä ihmiset esim. kyselleet että "kuka tuon on tehnyt?" niinkuin lapsilta kysellään - Siihen Aukusti oli vastannut: " Minä isse", kun olisi pitänyt sanoa, että minä itse. Siitä lienee tullut lempinimi "Isse".
Aukko on kierrellyt ympäri Kalajokea ja Mehtäkylässäkin ollut useaan otteeseen. Tuokko - isoisäni veli - oli kerran leikannut Issen Aukon hiuksetkin. Täitä oli tippunut hirveästi tämän päästä. Talon väki oli kauhistellut että onpa hirveästi täitä niin siihen Aukko oli sanonut: " Täi miehessä ja kirppu koirassa".
Toisinaan talvella öisin oli Issen Aukko tullut Tammelaankin. Koko päivän oli takkaa ja uunia lämmitetty, kun mummulla oli ollut leipomispäivä. Uunin päällinen oli ollut lämmin vielä iltamyöhäänkin, niin Aukko oli sinne kiivennyt ja alkanut keskellä yötä sitten laulamaan kovalla äänellä. Siihen oli sitten koko talon väki aina herännyt, ja ketkä olivat käyneet Aukkoa katsomassa niin tarina kertoo että hän nukkui siellä "uuninpankolla" ilkosen alasti!
Aukkolla oli myös ollut tapana mennä taloihin joissa oli isäntä kuollut, katsomaan että minkälaisia vaatteita heiltä jäi. Puvun takkejakin oli Aukkolla ollut neljä ja jopa viisikin päällekkäin, kun oli ollut kylmempi ilma.
Kerran lapsena ollessaan oli isoisäni ollut apuna liekkaamassa silppua jota laitettiin lehmien alle, katkottuja olkia siis. Siihen oli olemassa oma koneensa. Aukko oli työntänyt olkia koneeseen ja isoisäni oli käsin pyörittänyt sitä konetta. Aukkolta oli pudonnut takintaskusta kessupussi olkien sekaan silppukoneeseen, ja siitä tupakkipussista tuli pienenpientä silppua ja tupakista kanssa. Iso kirous ja harmi perään Aukkolla.
Loppuaikoina sairastuttuaan Aukko oli joutunut kunnalliskotiin, siellä hänet oli pesty ja puhdistettu. Tähän Aukko oli tuumannut että ei hän kestä tällaista puhtautta.
Aukkon legenda elää edelleen.
