Ylläolevassa kuvassa talvinen kuva Breivikbotnin satama-alueesta. Vasemmalla Nergård As, Sørøya Dream Fish AS, ja oikealla "Bua" eli kalastajien toimi-ja levähdyspiste.
Nimeni on Kirsi. Muutin Breivikbotniin Sørøyalle huhtikuussa 1999. Siitä lähtien olen temmeltänyt täällä. Mukanani muistaakseni matkalaukullinen tavaraa, oli tarkoituksena tulla tänne vain vuodeksi. Irtisanouduin vakityöstä Kajaanissa ja lähdin.
Syy muuttoon oli yksinkertainen. Uteliaisuus, sekä vahva
elämänmuutoksen kaipuu. Millaista on elää Suomen rajojen ulkopuolella
itsenäisenä aikuisena maailmalla. Asumisesta ulkomailla minulla oli kokemusta
vaihto-oppilasvuodesta USA:ssa, joten en ihan ensimmäistä kertaa lähtenyt
uuteen maahan.
Sørøya ja Breivikbotn siellä valikoitui kohteeksi, koska
olin kuullut siitä paljon hyvää, enkä ollut koskaan ennen käynyt Norjassa.
Painavin syy oli toki työ. Viettäisin vuoden kalatehtaalla urakkatöissä. Se
kuulosti minusta eksoottiselta. Siskoni ja veljeni olivat olleet samassa
paikassa töissä jo vuoden, ja siellä oli muitiakin suomalaiseia paljon, joten
en joutunut ihan outoon paikkaan sikäli.
Asuin “hyypelissä” eli semmoisessa asuntolassa, jossa oli
yhteensä kahdeksan makuuhuonetta, yhteinen keittiö ja olohuone, kummassakin
“siivessä” oli oma suihku ja vessa. Pesutupa oli samassa rakennuksessa. Samassa
hyypelissä asui kanssani kolme tamilia Sri Lankasta, kolme muuta suomalaista ja
yksi norjalainen näin yhtäkkiseltään muistellen!
Kalatehtaalla pakkasin valmiita fileitä, fileoin turskaa
liukuhihnalla, sekä kontrolloin valmiita fileitä läpivalaisupöydällä. Tätä
työtä tein puolitoista vuotta. Ensimmäisen vuoden aikana tapasin norjalaisen
miehen, jonka kanssa minulla on Kim, nyt jo 16-vuotias poika. Hän syntyi
tammikuussa 2001. Näistä kuvioista lähti elämäni Norjassa käyntiin ja sillä
tiellä olen vieläkin. Nyt tosin eronneena Kimin isästä vuodesta 2012 lähtien.
Kun äitiysloma oli pidetty ja Kim oli 2 ½ vuotias, sain sijaisuuden Breivikbotnin
päiväkodista lastentarhanopettajan virassa, se sijaisuus kesti vuoteen 2005
asti, koska sain yllättäin vakituisen työtarjouksen silloisesta Spar kaupasta tässä kylässä, ja tottakai otin työn mielelläni vastaan! Niinpä siitä lähtien olen ollut samassa paikassa töissä ja töissä siinä vielä tänäkin
päivänä, kauppa vaan on muuttunut Joker-kaupaksi, eli nimi on muuttunut! Työttömyyttä en toisinsanoen ole kokenut ikinä, en Suomessa tai täällä Norjassakaan. Työttömyyspäiväraha on minulle tuntematon käsite.
Mitä muihin asioihin tulee niin pidän kirkkaista väreistä,
nauramisesta ja yllättävistä käänteistä. Ehdottomasti en pidä pelkkään omaan
napaansa tuijottavista ihmisistä, kyynisyydestä ja loputtomasta jahkailusta. En
voi sietää humalaisia ja olen itse absolutisti. No, saunasiideri menee mutta ei
ikinä enempää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti