Norjaan muutto vuonna 1999



Ylläolevassa kuvassa talvinen kuva Breivikbotnin satama-alueesta. Vasemmalla Nergård As, Sørøya Dream Fish AS, ja oikealla "Bua" eli kalastajien toimi-ja levähdyspiste. 



Nimeni on Kirsi. Muutin Breivikbotniin Sørøyalle huhtikuussa 1999. Siitä lähtien olen temmeltänyt täällä. Mukanani muistaakseni matkalaukullinen tavaraa, oli tarkoituksena tulla tänne vain vuodeksi. Irtisanouduin vakityöstä Kajaanissa ja lähdin.

Syy muuttoon oli yksinkertainen. Uteliaisuus, sekä vahva elämänmuutoksen kaipuu. Millaista on elää Suomen rajojen ulkopuolella itsenäisenä aikuisena maailmalla. Asumisesta ulkomailla minulla oli kokemusta vaihto-oppilasvuodesta USA:ssa, joten en ihan ensimmäistä kertaa lähtenyt uuteen maahan.

Sørøya ja Breivikbotn siellä valikoitui kohteeksi, koska olin kuullut siitä paljon hyvää, enkä ollut koskaan ennen käynyt Norjassa. Painavin syy oli toki työ. Viettäisin vuoden kalatehtaalla urakkatöissä. Se kuulosti minusta eksoottiselta. Siskoni ja veljeni olivat olleet samassa paikassa töissä jo vuoden, ja siellä oli muitiakin suomalaiseia paljon, joten en joutunut ihan outoon paikkaan sikäli.

Asuin “hyypelissä” eli semmoisessa asuntolassa, jossa oli yhteensä kahdeksan makuuhuonetta, yhteinen keittiö ja olohuone, kummassakin “siivessä” oli oma suihku ja vessa. Pesutupa oli samassa rakennuksessa. Samassa hyypelissä asui kanssani kolme tamilia Sri Lankasta, kolme muuta suomalaista ja yksi norjalainen näin yhtäkkiseltään muistellen!

Kalatehtaalla pakkasin valmiita fileitä, fileoin turskaa liukuhihnalla, sekä kontrolloin valmiita fileitä läpivalaisupöydällä. Tätä työtä tein puolitoista vuotta. Ensimmäisen vuoden aikana tapasin norjalaisen miehen, jonka kanssa minulla on Kim, nyt jo 16-vuotias poika. Hän syntyi tammikuussa 2001. Näistä kuvioista lähti elämäni Norjassa käyntiin ja sillä tiellä olen vieläkin. Nyt tosin eronneena Kimin isästä vuodesta 2012 lähtien.

Kun äitiysloma oli pidetty ja Kim oli 2 ½  vuotias, sain sijaisuuden Breivikbotnin päiväkodista lastentarhanopettajan virassa, se sijaisuus kesti vuoteen 2005 asti, koska sain yllättäin vakituisen työtarjouksen silloisesta Spar kaupasta tässä kylässä, ja tottakai otin työn mielelläni vastaan! Niinpä siitä lähtien olen ollut samassa paikassa töissä ja töissä siinä vielä tänäkin päivänä, kauppa vaan on muuttunut Joker-kaupaksi, eli nimi on muuttunut! Työttömyyttä en toisinsanoen ole kokenut ikinä, en Suomessa tai täällä Norjassakaan. Työttömyyspäiväraha on minulle tuntematon käsite. 

Mitä muihin asioihin tulee niin pidän kirkkaista väreistä, nauramisesta ja yllättävistä käänteistä. Ehdottomasti en pidä pelkkään omaan napaansa tuijottavista ihmisistä, kyynisyydestä ja loputtomasta jahkailusta. En voi sietää humalaisia ja olen itse absolutisti. No, saunasiideri menee mutta ei ikinä enempää!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti