11/13/2017

Piirakkasukat



Suomi 100v. teema ajatuksissa lähdin tekemään näitä sukkia. Sinivalkoiset. Ohje netistä. Haasteellinen näin aloittelevalle kutojalle, mutta onnistuin.





Sukat on kudottu 100% merinovillasta, pehmeä ja joustava lanka. Itse kuvio oli loppujenlopuksi hyvin helppo, ja kädenjälki oli ihan ok omasta mielestä. Illat menee nopeammin kun on jotain tekemistä, ja kutominen on todellakin koukuttavaa!



Tässä valmiit sukat pääteltynä ja höyrystettynä. Nämä lähtivät postissa siskolleni syyslahjaksi. Olin tyytyväinen lopputulokseen.


Ikean sininen puunkantokassi



Pohjois-Norjassa metsiä ei ole sillä tavalla kuin Suomessa. Vaivaiskoivuja ja pajukkoa vain tuntureilla.

Minä tilaan polttopuuni Aksikselta Hasvikista kotiinkuljetuksella. Voi vaihtoehtoisesti ostaa joko 40L tai 60L säkkejä. Minä olen tilannut 60L säkkejä. Kotiinkuljetusauto latoo ne säkit nätisti aina tuohon autotallin päätyyn, josta minä ne sitten kannan autotalliin.

Tänään on ollut mittari nollassa, ja nyt illalla on tupruttanut puuterilunta. Säätiedotuksen mukaan näyttää siltä, että muuttuu vesisateeksi huomenna, saapa nähdä saadaanko me valkoinen joulu tänne paratiisisaarelle!

Minä iltapäivällä töistä tultua mietin, että millä lähden hakemaan polttopuita autotallista. En halunnut ottaa tuota isoa puuastiaa mikä takan vieressä on, vaan mietin jotain helpommin kannettavaa. Muistin, että alakerrassa pyykkihuoneessa on Ikean sininen iso kassi. Sen hain ja sillä hain puita autotallista. Siihen mahtuu yllättävän paljon, ja sillä on helppo kantaa. Sitäpaitsi ulkoportailla oli hieno kerros jo jäätä, niin oli hyvä että toinen käsi oli vapaana, että pystyi tasapainoilemaan portaat takaisin ylös.

Olohuoneen takassa on tällä hetkellä tuli. Se tuo tunnelmaa jo tummiin iltoihin.

10/20/2017

Täi miehessä ja kirppu koirassa


Kuvalähde Kirjastovirma


Tässä kuvassa on Issen Aukko ja isoisäni Väinö Tammela lapsena. Kuva on otettu Mehtäkylän Tammelassa. Kuvan on ottanut isoisäni veli "Tuokko" Tuomas Tammela. Tuokko harrasti valokuvausta.

Isoisäni oli suurennuttanut tämän samaisen kuvan ja poistattanut siitä samalla itsensä. Ennenvanhaan taloissa on kulkenut "kuvansuurentajia" ja tällaiselle kiertävälle kuvansuurentajalle oli isoisäni sen kuvan antanut. Kuva on edelleen olemassa isälläni, alkuperäisissä raameissaan.


Isäni muistaa mm. oman isänsä kertoneen tarinoita Issen Aukosta ja olen koonnut niitä yhteen. Tässä kokoelma niistä. 


Issen Aukko oli oikealta nimeltään Aukusti Kyrölä. Hän oli kotoisin jostain Rautio - Sievi akselilta mutta asuinpaikka hänellä kuitenkin oli Kalajoella. Tarina kertoo, että silloin kuin Aukusti oli ollut pienempi oli häneltä ihmiset esim. kyselleet että "kuka tuon on tehnyt?" niinkuin lapsilta kysellään - Siihen Aukusti oli vastannut: " Minä isse", kun olisi pitänyt sanoa, että minä itse. Siitä lienee tullut lempinimi "Isse".



Aukko on kierrellyt ympäri Kalajokea ja Mehtäkylässäkin ollut useaan otteeseen. Tuokko - isoisäni veli - oli kerran leikannut Issen Aukon hiuksetkin. Täitä oli tippunut hirveästi tämän päästä. Talon väki oli kauhistellut että onpa hirveästi täitä niin siihen Aukko oli sanonut: " Täi miehessä ja kirppu koirassa".

Toisinaan talvella öisin oli Issen Aukko tullut Tammelaankin. Koko päivän oli takkaa ja uunia lämmitetty, kun mummulla oli ollut leipomispäivä. Uunin päällinen oli ollut lämmin vielä iltamyöhäänkin, niin Aukko oli sinne kiivennyt ja alkanut keskellä yötä sitten laulamaan kovalla äänellä. Siihen oli sitten koko talon väki aina herännyt, ja ketkä olivat käyneet Aukkoa katsomassa niin tarina kertoo että hän nukkui siellä "uuninpankolla" ilkosen alasti!


Aukkolla oli myös ollut tapana mennä taloihin joissa oli isäntä kuollut, katsomaan että minkälaisia vaatteita heiltä jäi. Puvun takkejakin oli Aukkolla ollut neljä ja jopa viisikin päällekkäin, kun oli ollut kylmempi ilma.


Kerran lapsena ollessaan oli isoisäni ollut apuna liekkaamassa silppua jota laitettiin lehmien alle, katkottuja olkia siis. Siihen oli olemassa oma koneensa. Aukko oli työntänyt olkia koneeseen ja isoisäni oli käsin pyörittänyt sitä konetta. Aukkolta oli pudonnut takintaskusta kessupussi olkien sekaan silppukoneeseen, ja siitä tupakkipussista tuli pienenpientä silppua ja tupakista kanssa. Iso kirous ja harmi perään Aukkolla.


Loppuaikoina sairastuttuaan  Aukko oli joutunut kunnalliskotiin, siellä hänet oli pesty ja puhdistettu. Tähän Aukko oli tuumannut että ei hän kestä tällaista puhtautta.


Aukkon legenda elää edelleen. 





10/09/2017

Syyslomaviikko oli ja meni




Niin se vain mennä sujahti tämäkin viikko. Pojalla oli syyslomaviikko ja oli kyllä kiva saada olla yhdessä kaikki viikonpäivät! Minulla tosin ei mitään syyslomaa ole ollut, töitä olen painanut kaiket päivät!


Poika nautti suunnattomasti olla kotona, ja saada olla ystäviensä kanssa iltaisin. Se on hyvä, että niitä ystäviä on ja että voi olla kylässä ja ulkona vaikka yömyöhään jos niin sovitaan - pienellä paikkakunnalla asumisessa on tässäkin asiassa ehdottomasti hyvät puolensa. Luojan kiitos ettei ole tarvinnut asua missään kaupungissa koko pojan lapsuusaikanakaan!



Minä taas puolestani olen taas innostunut kutomaan, illat on pitkiä jos ei ole edes käsitöitä mitä tehdä. Onhan se joulukin tulossa kovaa vauhtia, jotku onnekkaat saavat kenties pehmeitä paketteja tänä vuonna!


Merinovillaa ja sukanvarsi jo hyvällä alulla 







Kantapääkin onnistui taas ihan kohtalaisen hyvin


Valmis sukka 

9/30/2017

Fårikål eli lammaskaali


Kotimaista (norjalaista) syksyn lammasta valmiina palasina

Lammasta valmistetaan Norjassa monella tapaa. Sitä suolataan, kuivataan, savustetaan, haudutetaan ja paahdetaan. Raikas meri-ilma ja yrtit tekevät lampaan lihasta erikoisen maukasta. Lammas on erityisen suosittua Pohjois-Norjassa. Haudutettu lammaspata on arvostettua ruokaa , ja se onkin Norjan kansallisruoka, samaan tyyliin kuin karjalanpaisti on Suomen kansallisruoka.
Joka syksy on tapana tehdä lammaskaalia moneen kertaan, mutta ensimmäisen syöntikerran jälkeen sitä ajattelee, että huomenna lämmitettynä se on vielä parempaa!



Kaalilohkot ja lammas kerroksittain kattilaan, suolaa ja pippuria. 



Valmis ateria. Lisukkeena persiljalla höystetyt perunat 💗

9/29/2017

Norjalainen juustokakku




Sitruuna- ja mansikkaliivatejauheet, digestivemurupohja, kulhossa kermaviili, tomusokeri, Philadelphia tuorejuusto, vaniljasokeri



Kerma vaahdotetaan omassa kulhossaan ja tuorejuustoseos sekoitetaan joukkoon. Valmis ja jäähdytetty sitruunahyytelö valutetaan nauhana sekaan. Sekoitus ja murupohjan päälle ja jääkaappiin 



Kun kakku on on jähmettynyt jääkaapissa oltuaan siellä 4-6h, valmistetaan mansikkahyytelö, jäähdytetään se ja valutetaan kakun päälle. Takaisin jääkaappiin vielä pariksi tunniksi. Valmis! 



Juustoa on käytetty leipomiseen vuosisatojen ajan. Juustoa kakun muodossa on aikojen alussa tarjoiltu Kreikassa, missä sitä uskotaan tarjottaneen ensimmäisten Olympialaisten aikaan, 776 e.Kr ja myöhemmin hääkakkujen muodossa. Kuitenkin, on hyvin todennäköistä että juustokakkuja tehtiin jo jossain muodossa tuhansia vuosia ennen tätä. Rooman imperiumin aikaan resepti muuttui, ja se kulki läpi Eurooppan ja lopulta Amerikkaan 1800-luvulla missä se muutti muotoaan sellaiseksi mihin me sen miellämme nimittäin New York Cheesecake.
👀👉 Lähde


Kuvittele vaikka norjalainen juustokakku 1700-luvulla, johon on käytetty tuoretta sitruunarahkaa, curd, joka on tehty vastakirnutusta kermasta, munista, voista, ja sokerista. Kuvittele miten kakku koristeltiin erilaisilla herukoilla vuodenajan mukaan, mausteneilikalla, muskottipähkinällä ja ruusuvedellä maustettuna. Tämä antanee heijastusta hieman siihen mitä kaikkea oli saatavilla ja mitkä maut olivat silloin tavanomaisia.

Tämänpäivän norjalainen juustokakku on enemmänkin sen New York Cheesecake -tyylinen, tuorejuuston ollessa pääaineena. Yllättävää on että norjalaisessa juustokakussa käytetään liivatetta, ja hyytelöä. Juustokakku jonka päällinen on useimmiten marjahyytelöä, valittavissa on paljon makuja: mansikka, mustikka, kiwi, appelsiini, cola, sitruuna, vadelma jne. Värejäkin on laidasta laitaan.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan tämä norjalainen juustokakku luo herkän tasapainon sen ihanan samettisuuden koostumuksen ja hytkyilevän hyytelön kanssa. Kerrassaan maistuva jälkiruoka. 💗


Tarjoiluvalmis juustokakku 💗💙💚


💙Ohje juustokakkuun täällä



9/26/2017

Vohvelit - norjalaisten herkku





Tämäniltainen kahvi-vohveli tuokio 😋

Tänään innostuin sitten iltasella tekemään vohvelitaikinan, siitä kun on aikaa kun viimeksi itse niitä olen tehnyt!

Kerrottakoon vohveleista sen verran, että niitä norjalaiset tarjoavat vieraille, vähän niinkuin suomalaiset kuivakakkua ja pullaa. Jokaisessa taloudessa on vohvelirauta. Lauttojen kanttiineissa myydään vohveleita, ulkoilmatapahtumissa esim. retkellä voidaan paistaa vohveleita... eli nämä ovat helppoja ja makeita tarjottavia ja nämä kaikille maistuvat.
                                                       
Tästä inspiroituneena voin kertoa teille tarinan tähän liittyen. Vanhempani olivat täällä käymässä kylässä kun poikani oli päiväkodissa, ja päiväkodissa oli vietetty juuri edellisellä viikolla isovanhempien päivää, jolloin lasten isovanhemmat oli kutsuttu päiväkotiin kahville ja vohveleille 💙Kun poikani oli päiväkodissa kertonut että mummu ja vaari ovat tulleet kylään, tuli kutsu päiväkotiin jo seuraavana päivänä. Toiselle päiväkodin osastolle oli pöytä katettuna - tarjolla oli vastapaistettuja vohveleita ja kahvia. Lapset joivat mehua ja söivät vohveleita. Olin tuolloin töissä samalla päiväkodilla, joten toimin siinä sivussa sitten tulkkina kumminkin päin. Toki äitini osaa englantia, että hän sillä hyvin pärjäsi. Tällaisia nämä norjalaiset ovat, osaavat yllättää ja ottavat kaikki vastaan niin ystävällisesti. Siitä jäi hyvä muisto mummulle ja vaarillekin, muistavat sen vieläkin.
                                                       
Vohveleille jotkut voitelevat ensin voita, siihen päälle joko tavallista tai ruskeaa juustoa, ja siihen päälle vielä omatekoista lakkahilloa. Toinen yleinen tapa on laittaa vohvelille kermaviiliä ja mansikkahilloa. Minä itse tykkään syödä vohveleita ruskean juuston, fløtemysost ja mansikkahillon kera. Toinen tapa miten näitä voi syödä on laittaa päälle vaniljajäätelöä, myös poikani rakastaa tätä makuyhdistelmää.

Seuraavalla reseptillä valmistat perinteiset hapanmaitovohvelit! Reseptin on suunnitellut Norjan suurin leivontablogi, Det søte liv, hapanmaitovohvelit ovat paksuja ja herkullisia vohveleita jotka valmistetaan lisäämällä taikinaan hapanmaitoa, vaikka piimää. Vohveleista tulee meheviä ja muistuttavat koostumukseltaan räiskäleitä.


Ohje: 

100g voita

4 munaa

2dl sokeria

1L hapanmaitoa (kts.vinkki)

2tl ruokasoodaa

500g vehnäjauhoja




Valmistus:

Sulata voi ja anna jäähtyä.

Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi.

Sekoita mukaan hapanmaito, ruokasooda ja voisula. Lisää sitten jauhot parissa osassa ja sekoita, kunnes taikina on paksu ja tasainen.

Anna taikinan turvota n.30 minuuttia. Paista vohvelit. Lisää voita rautaan paiston aikana.

Tarjoile haluamillasi lisukkeilla!





Vinkit!


💗 Voit käyttää erilaisia hapanmaitoja, kuten piimää tai kefiiriä. Vähärasvaiset tuotteet toimivat myös mainiosti.

💗 Vohvelit maistuvat parhailta juuri paistettuina, joten kaikkea taikinaa ei kannata paistaa kerralla jos tiedät että vohveleita ei tulla syömään heti paiston jälkeen. Voit säilyttää taikinaa jääkaapissa usean päivän ajan. Mikäli taikina paksuuntuu liikaa, voit sekoittaa hieman maitoa tai piimää taikinaan ennen paistoa.





Lähde: Det søte liv
Kuvat: Omat 


9/22/2017

Calamnius suku






On ilo ja kunnia kuulua suureen sukuun. Minä kuulun Calamnius sukuun isäni puolelta. Se on kalajokinen suku. Olen aina ollut kiinnostunut sukututkimuksesta. Isäni puolelta sukua on tutkittu aina 1500-luvulle saakka. Mielenkiintoista, mukaansatempaavaa ja aikaa vievää touhua, mutta niin antoisaa. Minulle ainakin on tärkeää tietää "mistä minä olen kotoisin" ja mistä minä olen osan geeneistäni perinyt.

Olen myös jäsenenä Calamnius sukuseurassa. Linkin sinne löydät täältä 👉 Calamnius sukuseura
Meillä on myös oma ryhmä facebookissa. 👉 The Calamnius Family
Calamnius suvulla on myös oma sinetti josta on tehty koruja, joita Calamnius suvun jäsenet voivat itselleen ostaa.

Calamnius sinetti (kuvassa rintaneula)

  • Petrus Michaelis Arctophilacius on meidän kaikkien Calamnius sukuun kuuluvien esi-isä. Hän oli Kalajoelta kotoisin ja toimi siellä mm. kirkkoherrana, sittemmin myös lääninrovastina ja edusti pohjanmaan papistoa v.1634 valtiopäivillä. 👇
Perimätiedon mukaan Petrus opiskeli Upsalan yliopistossa ja sai/otti siellä latinankielisen nimensä Arctophilacius, joka tarkoittaa Pohjolan harrastaja. Hän avioitui Magdalena Sursillin kanssa. Tämä oli nuorin Uumajasta muuttaneen Östen Erikinpoika Sursillin seitsemästä tyttärestä. Petrus oli myös valtiopäivämies ja hänen nimikirjoituksensa sekä sinettinsä ovat säilyneet 1634 allekirjoitetussa valtiopäiväpäätöksessä. Sinetti on sittemmin valittu Calamnius sukuseuran tunnukseksi. 


Minä kuulun Calamnius suvun Carl C1 sukuhaaraan. Carl Kallingin jälkeläisiä siis.
👀👉Carl Kalling 


  • Petrus DNA on pitkälle tutkittu. Lainatakseni Lars J W Holmin kommenttia facebookissa: 
"Calamnius suvun isälinja testaukset on edennyt seuraavaan vaiheeseen. Nyt on vahvistettu että isälinjan Y-DNA haploryhmä on I-F2642, nyt odotamme että tulisi uusia SNP (snippi) testejä tämän alle joka voisi lähentää linjamme nykyaikaan päin.
Tämä haploryhmä on syntynyt arviolta noin 2500 e.kr - 1700 e.kr välisenä aikana, tarkkaa paikkaa ei ole tiedossa vielä koska testattuja on liian vähän, esim. Suomi DNA ryhmässä on vain yksi toinen jolla on sama testitulos, hänen vanhin tunnettu esi-isänsä on Nederkaliksista Ruotsin puolelta. Euroopanlaajuisesti kun katsoo, niin sama haploryhmä löytyy pääsääntöisesti alueelta Englanti, Skotlanti, Irlanti ja Flaamin rannikon alueelta."

👀👉DNA tutkimus


Jos edelleen samassa aiheessa pysytään, kerrottakoon että kesälomalla ollessa olin vanhempieni kanssa kuuntelemassa Nauhan tyttöjen kirkkokonserttia. Samaan sukuun hekin kuuluvat. Alunperin Sorvareita Mehtäkylästä.

Kalajoen kirkon alttaritaulu
Kirkkokonsertin esiintyjät "Nauhan tytöt" 

Kalajoen kirkko

Tottakai piti käydä myös hautausmaalla. Isäni ja serkkunsa ovat kunnostaneet ja pitäneet hyvää huolta Tuomaksen haudasta. Esi-isämme hauta. 💗 Tuomas (Thomas) Tammela (Sorvari).

Hautausmaalla vieraileminen laittaa aina pohtimaan ihmiselämää ja ajan kulua. Aika tuntuu pysähtyvän ja saattaa melkein kuulla historian lehtien havinan. Kuka eli onnellisen elämän, kuka onnettoman. Jotkut elivät pitkään, toiset eivät. Elostamme jää jäljelle vain pelkkä kivi tai laatta. Muistot toki jäävät, mutta sukupolvien seuratessa toisiaan, lopulta se on se sukupolvelta toiselle periytynyt tarina näistä edesmenneistä joka jatkuu ja jota kerrotaan eteenpäin. Meissä kaikissa asuu sellainen tarinankertoja. Suku on tärkeä, ja minulle ainakin rakas. 💗💗💗




Tammelan sukuselvitys on vähintään yhtä mielenkiintoinen... palaan siihen PIAN!

9/19/2017

Suomituliaisia


Sain sunnuntai aamupäivällä nämä ihanuudet kotiovelle asti. Joitakin asioita ei täältä saa, kuten näitä jauhoja. Hieno ruisjauho on rukiinjyvän ytimestä hienoksi jauhettua jauhoa, joka sopii kaikkeen ruoanlaittoon ja leivontaan, mutta erityisen hyvin se käy karjalanpiirakoiden kuorien ja sämpylöiden valmistamiseen.

Karkeaan täysjyväruisjauhoon on jauhettu koko rukiin jyvä. Se sopii siksi hyvin kalan leivitykseen sekä ruisleivän- ja puuron valmistamiseen. Ruisjauho antaa sekä suolaisiin että makeisiin piirakkapohjiin, sekä leipä-ja sämpylätaikinoihin makua, kuitua ja hivenaineita. Rukiissa ei ole sitkoa aikaansaavia aineksia, joten esimerkiksi hapattamattomiin ruokaleipiin tarvitaan myös vehnäjäuhoja.

Täysjyväohrajauho on runsaskuituinen, ja se on jauhettu kotimaisesta ohrasta. Tämä sopii hyvin rieskojen ja ohukaisten valmistukseen.


Valmista ruisleipää. Kyllä Pirkka ruispalat on ihan ok, tykkäsin.

Omat leipomat cocktail karjalanpiirakat alla olevassa kuvassa. Nämä ne vasta parhaita ovat. Kuka tahansa jonka kädessä kaulin pysyy pystyy helposti leipomaan 30-40 karjalanpiirakkaa!


Olipa kerran..

Rakkaalta kerran saadut lämpimät sukat 💗




Tiedätkö sellaisen ihmistyypin, jolle jopa kommunikointi on kilpailua ja joka ei kestä häviämistä? Sellaisen, joka kertoo faktoista puolet, pimittää osan ja pelaa omaa peliään tiedolla. Nöyrtymättömän, joka ei anna tilaa toisille vaan hakee vaikka väritetyin tai puutteelisin faktoin ympärilleen samanmielisiä saadakseen vahvistusta omalle mielipiteelleen. Tämä ihmistyyppin kampanja ei pyri yhteiseen hyvään vaan henkilökohtaiseen voittoon. Tällä ihmistyypillä on pokkaa kertoa kirkasotsaisesti kuinka muut eivät kykene hyväksymään toisen mielipiteitä ja kuinka ahdasmielisiä he ovatkaan. 
Olet ehkä tavannut hänet tai joutunut hänen valtaansa. Olet ehkä törmännyt häneen liikenteessä, kassajonossa, ravintolassa... Olet ehkä saanut kuulla, kuinka tärkeää tämän henkilön aika on, muiden ajalla sen sijaan ei ole (hänelle) mitään merkitystä ja kuinka hänelle laki on vain kasa ohjeita, joita olisi hyvä noudattaa. Pahimmillaan lähipiirissäsi on oma maton alta -vetäjä tai henkinen kurittaja.
Väittely ei auta. Faktojen esittäminen ei tepsi. Tämä kaveri muljuu pois. Ja käyttää taitavasti tunteisiin vetoavuutta. Olen törmännyt häneen. Valitettavasti tämä ei ole kansallinen piirre vaan hyvin globaali ilmiö. Juu, ja en ole tavannut Mr. Trumpia. 🙊
Ainoa ohje tähän: Pysy etäällä - jos voit!

9/16/2017

Viikonlopun virkkeitä mm.sauna

Kantosiipialus Loppøy

Tänä perjantaina poika kokeili toista matkustamismuotoa, nimittäin kantosiipialuksella Altasta Hammerfestin kautta Hasvikkiin. Vaihto Hammerfestissa. Aikaa kuluuu matkantekoon 3.5h sen 6h sijaan mitä bussi/lautta yhdistelmällä menee. Nopeampi vaihtoehto siis. Kantosiipialuksen kuva tästä   linkistä. On todella hyvä, että näitä vaihtoehtoisia kollektiivimatkustusmuotoja on olemassa opiskelijoille. Täällä Finnmarkissa on oma nuoriso/opiskelija kuukausikortti, joka puhelimeen ladataan, appseistä löytyy. Maksaa 250NOK ja sillä saa 30 päivää eli kuukauden verran rajattomasti kulkea ilmaiseksi bussilla ja kantosiipialuksella. Edullinen. Lauttamatkojen hintoihin tuo appsi ei kuitenkaan vaikuta, se vähän harmittaa!
Näet Ung Finnmark appsistä enemmän tästä.

Loppøy saapumassa Hasvikin satamaan 


Tänään on lauantai. Minulla on koululla oma saunavuoro lauantai-iltaisin. Koululla on iso sauna, uima-allaskin on mutta se täytetään vasta syysloman jälkeen joka vuosi. Saunaan on kiva mennä ottamaan kunnon löylyt, viihdyn hyvin 80 asteisessa saunassa. Hyvä, että näitä palveluja on olemassa ja vuoroja saa varata. Tämä on jo monivuotinen tapa. Sauna on niin parhautta!


Saunakassi 

Norjalaiset eivät oikein välitä saunasta muuten kuin uinnin välissä ja jälkeen. Se on kun ei ole kasvanut ja elänyt saunakulttuurissa, niin se tuntuu monesta oudolta. Moni ei kestä kuumuutta, ei ymmärrä sitä että saunassa hikoillaan, ja siellä rentoudutaan.

Minulla on aina mukanani yksi tai kaksi saunatuoksua. Tykkään että tuoksuu koivulle, tai piparmintulle!


Saunan kiuas

Sanotaan, että on lottovoitto syntyä suomalaiseksi. Varmaan pitää hyvin pitkälle paikkansa, tietysti riippuen siitä  mihin verrataan. Mielestäni se on kuitenkin lottovoitto jo saunankin vuoksi. Kovin monessa maassa ei saunominen ole yhtä itsestään selvää, tunnettua ja hyväksyttyä kuin Suomessa.

Sauna on mielestäni myös "pyhä" paikka. Siellä kuuluu olla tietyllä tapaa, istutaan hiljaa, ajatellaan, puhutaan hiljaa, lämmitellään lempeästi, ei meluta ja muutenkiin ollaan rauhallisesti. Omaa saunaa kaipaan varsinkin talvella, kun paleltaa tässä norjalaisessa talossa villapuseronkin sisällä, olisi hienoa kokea muutama hetki lämpöä lauteilla. Minulla oli sauna vielä edellisessä elämässä, mutta minä muutin siitä yhteisestä talosta pois! Isäni kävi sen sinne rakentamassa, ja kyllä oli hyvä sauna ja hyvät löylyt! Sitä on ikävä. Onneksi kylpyhuoneessa on lattialämmitys, niin tarkenen talviaamuisin käydä suihkussa, untuvapeiton alta herättyäni. Lämmin sauna talvi-iltana omassa kodissa on nyt haave...


.
Saunan lauteet

Pukuhuone 
Kuinka ihanaa onkaan istahtaa saunan lempeään lämpöön, laittaa silmät kiinni ja vaan nauttia! Ihana sauna!



9/12/2017

Välimatka





Päätin nyt avata täällä blogissa asian mun henkilökohtaisesta elämästä. 

Suomalainen mies muutti luokseni kesällä 2013 pääkaupunkiseudulta , missä hän oli siihen mennessä asunut yli kymmenen vuotta. Taaksensa hän jätti kolme lasta jotka olivat silloin 5-, 13-, ja 15-vuotiaat. Hän oli eronnut ja asunut omillaan kaksi vuotta. Tunsimme ja tiesimme toisemme entuudestaan. Olimme asuneet samassa kaupungissa, käyneet samaa koulua, ja työskennelleet samassa työpaikassa. Samassa työpaikassa missä minulla oli vakituinen paikka ja mistä sanoin itseni irti tullakseni Norjaan töihin.

Miehellä ja lasten äidillä oli ja on edelleen yhteishuoltajuus. Ensimmäinen puoli vuotta meni niin, että juurikaan mitään yhteydenpitoa lasten puolelta ei ollut. Mies sanoi exänsä olevan narsisti, ja jokainen joka ymmärtää sanan merkityksen tai jolla on kokemusta narsistisesta ihmisestä ymmärtää ongelman. En jaksa siitä tähän nyt alkaa kirjoittamaan. En halua sille ihmiselle huomiota. Tänä päivänä tämä ihminen on mennyt naimisiin ja hänellä on oma elämä, oma uusioperhe. Koko se perhe on kuitenkin muuttanut samalle paikkakunnalle pääkaupunkiseudulla missä  tämä täältä takaisin muuttanut mies elää ja asuu,  säästääkseen lasten matkakustannuksissa isänsä luokse! Näin mies selitti syytä muutolle, kun ihmettelin sitä...Kuulostaako ihmeelliseltä? Niin minustakin. Täällä Norjassa eläessä ja asuessa se perspektiivi noitten matkojenkin suhteen on jotenkin realistisempi, eikä jokaista penniä lasketa mitä menee kun ajetaan autolla esim. Kalajoelle asti. 1000km. 


Vanajavesi


Palataanpa kesäkuuhun 2013.

Kun mies oli muuttanut luokseni, hän tietenkin ikävöi lapsiaan, halusi tavata heitä, kommunikointi exän kanssa ei onnistunut. Hän oli huolissaan lastensa hyvinvoinnista. Sovittiin, että autan häntä löytämään sopivan asianajajan joka ottaa tämän asian hoitaakseen ja saa aikaan lasten ja lasten isän tapaamissopimuksen. Sanoista tekoihin, ja kaverini avustuksella, joka tiesi ja tunsi nämä pääkaupunkiseudun asianajajapiirit päädyimme Hippi Oy:n tarjontaan. Sieltä miehen asiaa alkoi hoitamaan tosi pätevä naisasianajaja. Ensimmäinen tapaaminen oli Oulussa. Siitä lähti asiat sujuvasti etenemään pikkuhiljaa ja kohta oli miehellä tapaamissopimus mustaa valkoisella edessään. Tapaamissopimusta noudatettiin jokaisella tapaamisella, kellonajoista lähtien.

Upeat värit (Hattula)

Lastentapaamiskulut tosin täältä käsin olivat isoja. Viikon majoitus, ruoat ja matkat maksoivat n. 10000NOK per kerta. Tapaamiset suoritettiin yleensä Suomessa, helpompi lapsille niin. Lapsilla ei ollut passeja, ja eivät koskaan olleet matkustaneet lentokoneessa, joten mies haki aina kiltisti lapset Helsingistä asti ajamalla. Lasten isä ei paljon laskeskellut paljonko rahaa menee matkantekoon, kun lähti täältä asti ajamaan Helsinkiin, se oli toissijainen juttu!  Lasten isä ajoi ajatelkaa täältä Helsinkiin hakemaan lapset kotiovelta, ja ajoi puoleenväliin Suomea esim. Kajaaniin ollakseen lasten kanssa viikon majapaikassa X. Kun lapset piti palauttaa, niin iskä ajeli taas Helsinkiin ja sieltä suorinta tietä 2000km tänne. Lasten äiti ei ikinä osallistunut pennilläkään matkakustannuksiin.  

Norjassa lapset olivat yhtenä kesänä viikon verran. Ainoaksi vierailuksi jäi. 


Lumme 

Tapaamispaikkoina oli ensimmäisinä kertoina miehen vanhempien kotitalo Kajaanissa, toisella kerralla minun serkkuni talo lähellä pääkaupunkiseutua, myöhemmin tapaamispaikkoina oli muutamat mökit Kalajoella. Tutuksi tuli myös Hattulassa Kriipin lomamökit, tosi siistit ja viihtyisät mökit. Sinne majoittui mielellään. Levilläkin ollaan majoituttu. Vuokatissa vietettiin miehen keskimmäisen pojan rippijuhlat miehen perheen kesken. Valmistin sinne kaiken kakuista korvapuusteihin.  Minäkin olin mukana monissa lastentapaamisissa, siitä tosin lasten äiti ei tykännyt, että minä olen mukana kun isä tapaa lapsiaan. No, se oli hänen ongelmansa! Kellään muulla ollut tällaista?

Rippijuhlakakut 
Rippijuhlatarjottavia




Miehellä oli sesonkiluontoinen työ täällä ja oli puoli vuotta töissä ja puoli vuotta lomautettuna. Se jo itsessään sanoo, että lastentapaamiset söivät kaikki rahat mitä hän tienasi, eikä aina riittänytkään. Tapaamisia oli liian harvoin miehen mielestä, jos kolme kuukautta oli pisin aika kun lapsia ei nähnyt. Skype, whatsapp ja puhelut toimivat, mutta loppuajasta nuorin lapsista soitti joka päivä, itki puhelimeen ikäväänsä, ja miehellä tuli siitä todella paha olo. Henkisesti raskasta.




Siinä oli miehellä jos jonkinmoista vääntämistä exän, ja lasten kanssa aina vähän väliä. Paljon ja monenlaista valitusta sun muuta. Silloin kai alkoi miehen päässä jo muhia ajatus takaisin Suomeen muutosta. Tänä päivänä kaksi vanhinta poikaa asuvat isänsä kanssa.



Liian monta asiaa, liian herkkä luonne, liian paljon periksiantamista, liian ikävä. Siinä syyt. 8.maaliskuuta 2017 mies otti ja muutti. Kansainvälisenä naistenpäivänä.  Edellisellä Suomen reissulla, jolloin lähtö oli 14. helmikuuta ( Valentine's day ), hän oli vienyt jo muuttokuorman autolla uuteen asuntoon pääkaupunkiseudulla. Nyt lähti viimeisen kerran ja lentämällä. Jäin ihmettelemään, ja kummastelemaan lähdön jälkeen että miksi hän valitsi neljän vuoden Norjassa olon jälkeen muuttaa Suomeen?





Neljä vuotta hän asui täällä kanssani.
Maaliskuussa ilmoitin, etten jaksa jatkaa etäsuhdetta. Ei siitä mitään tule kun toinen ei pidä yhteyttä, ei käy kylässä vaikka lupasi, eikä muista merkkipäivinä.
Ihminen ei joskus vain jaksa. Minulle riitti tämä leikkiminen, olen sellaiseen jo liian vanha! Haluan vain miehen joka on sinut itsensä ja menneisyytensä kanssa, siitä on hyvä jatkaa tai aloittaa jotain...




Lomamökki Enontekiö








The End

9/10/2017