Pojan koulunaloitus

Viime viikonloppuna muutin ainoan lapseni, ja poikani Altaan. Hän aloitti siellä ammattikoulun, joka kestää neljä vuotta. 

Norjan koulutusjärjestelmä poikkeaa suomalaisesta siinä, että Norjassa toisen asteen koulutusta annetaan kahden vuoden ajan oppilaitoksessa ja kahden vuoden ajan työpaikalla. Toisen asteen oppilaitoksissa on sekä korkea-asteen koulutukseen  että ammattiin valmistavia opinto-ohjelmia. Korkea-asteen koulutukseen  valmentava koulutus on teoria painotteista ja antaa yleisen  korkeakoulukelpoisuuden. Tutkinnon suoritettuaan voi pyrkiä joko yliopistoon tai korkeakouluun. Ammatillinen koulutus johtaa ammattiin ja antaa ammattipätevyyden. Koulutuksesta voi saada todistukseksi kisällinkirjan (fagbrev tai svennebrev).
Jos valitsee ammatillisen koulutuksen, voi siis siirtyä työelämään 3-5 vuoden kuluttua opintojen aloittamisesta. Vaikka norjalainen keskiasteen koulutus onkin kustannuksiltaan jonkin verran kalliimpaa kuin suomalainen, niin erot nuorisotyöttömyysprosentissa kertovat sen, että satsaus keskiasteen koulutukseen kannattaa. Suomessahan oppisopimusjärjestelmän kautta ammattiin kouluttautuva on jotakuinkin 30 vuotias työssä kävijä. 

Mutta ajatelkaapa sitä tosiasiaa, että täällä on laitettava lapset "omilleen" jo kun he ovat 16 vuotiaita kun asutaan ns. "distrikt Norge" alueella, eli näillä pienillä paikkakunnilla. No, poikahan on ollut valmis tähän itse jo kauan, pahinta tämä on äidille joka on muutaman kerran kyyneleet jo vuodattanut. Niin ennen muuttoa kuin muuton jälkeenkin. 

Ensimmäinen viikko on mennyt hyvin, olen joka aamu soittanut pojalle ja varmistanut että hän on noussut ylös että ehtii tunnille. Eniten olen ollut huolissani miten hän syö ja syökö terveellisesti ja säännöllisesti. No, tiliotteesta on kätevästi nähnyt, että kyllä grilliruokaa ja pizzaa on syöty...ihan melkein joka päivä! Minä olen kylläkin yrittänyt opettaa, että ruokaa voi tehdä itse, ja että siinä säästää. Kantapään kautta oppii, mutta oppiipahan kuitenkin! 

Tänä viikonloppuna hän on ollut käymässä kotona, ja se kotiintulokaan ei ole ihan ekstemporee juttu täällä pohjoisessa. Altasta nimittäin bussilla Øksfjordiin, ja sieltä sitten lautta Hasvikkiin. Kaikkinensa koko matkanteko kesti kuusi tuntia, vaikka kilometrejä Altaan on alle kaksisataa Øksfjordista. Niin, ja kerrottakoon että lauttamatka tosiaan kestää puolitoista tuntia tänne saarelle missä asumme. Den grønne pærla i nord - Sørøya . 

Kaikista haikeinta oli taas kuitenkin sanoa heipat kun tuli lähdön aika. Ruokaakin pakkasin mukaan, että on mistä syö ensiviikon aikana vaikka poika huomautti kyllä että voi sieltä Altasta sitten itse ostaa... No nyt on mamma kuitenkin pakannut puhtaat pyykit kassiin ja ruokaa. Siinä ne tärkeimmät.